”Ne jätkät on ihan hulluja” - Uusi toimija valtaa Helsingin järjestyksenvalvontamarkkinoita omintake

Veikko, Joel ja Aaron eivät ole keitä tahansa koulupoikia. Nämä kolme Hakunilan yläasteen yhdeksännen luokan oppilasta ovat nopeasti kasvavan Pokepojat -nimisen turvallisyysyrityksen kolme perustajajäsentä.

”Me alotettiin tää homma viime keväänä, kasiluokalla, ja ollaan vedetty jo jotain seitkyt keikkaa”, Veikko kertoo. ”Seitkyt keikkaa, eikä kertaakaan ole tarvinnu ottaa kontaktia”, Joel lisää. ”Kaverit on aina lähteny suosiolla”, Aaron täydentää.

Turvallisuusalan suurten yritysten johtajat ovat seuranneet huolestuneita, kuinka Pokepojat nappaavat keikan toisensa jälkeen heidän nenänsä edestä.

”Mä olen kuullut, että ne jätkät on ihan hulluja”, Staffpointin myyntijohtaja Patu Härmälä kauhistelee. ”Niiden toimintatavat on tosi arveluttavia, ties mitä välineitä ne käyttää”.

Niin, miten kolme hentoa koulupoikaa pystyy pitämään yllä järjestystä tapahtumissa?

Paha tuottaja päätti ottaa selvää, ja sai luvan tulla seuraamaan Veikon, Joelin ja Aaronin työskentelyä tunnetun suomalaisen peliyhtiön pikkujouluissa Teurastamon Kellohallissa.

Pojat ovat pukeutuneet keikkaa varten siisteihin, mustiin kauluspaitoihin, aurinkolaiseihin ja lierihattuihin, ja jokaisella on vyöllään kaksi mustaa, suorakulmaista varustekoteloa. Kaksi pojista on sijoittunut Kellohallin ovelle ja yksi kiertelee hiljalleen humaltuvan osallistujajoukon seassa.

Sannin keikan alkaessa Paha tuottaja pääsee hetkeksi jututtamaan ovella energiajuomaa hörppivää Veikkoa ja Joelia.

Miltäs tilanne näyttää, onko rauhallista?

- No joo, aika perusmeininkiä, ei nää koodaajat yleensä pahasti häröile. Toistaiseksi ei ole ollut vielä yhtään kunnon tilannetta.

Miten te yleensä selvitätte nämä mahdolliset ”tilanteet”?

- Siististi ja nopeasti, se on meidän motto. Melkein aina riittää, että pari meistä menee jututtamaan sitä häröilijää.

Ratkaisette siis kaikki tilanteet puhumalla?

- Joo. Aika harvoin tarvii käyttää voimakeinoja (taputtaa vyökoteloaan). Useimmat uskovat kyllä järkip… - venaa, tuolla on jotain häikkää! Joel, jää tähän passiin, mä käyn tsekkaa!

Veikko kävelee ripein askelin väkijoukon läpi baaritiskin päätyyn, missä silminnähden humaltunut, metsuripartainen mies huutaa kasvot punaisena Aaronille ja hakkaa nyrkillään baaritiskin kantta.

Veikko asettuu seisomaan Aaronin viereen. ”Mikä tilanne?”, hän kysyy Aaronilta hiljaa.

”Tää kaveri sai hepulit, ku baarista ei löydy jotain 20 vuotta vanhaa Lafröit-viskiä”, Aaron vastaa rauhallisesti irroittamatta hetkeksikään katsettaan partamiehestä. ”Kymppivuotias ei kuulemma kelpaa”.

Partamies huitoo käsillään ja kaataa vahingossa täyden oluttuopin lattialle. Mies potkaisee tuoppia, joka lentää seinään ja hajoaa pirstaleiksi. ”Jahas, otetaan kaveri pihalle”, Veikko sanoo Aaronille.

Nyt alkaa tapahtua.

”Lähdetäänpä pihalle”, Aaron käskyttää miestä. Humalainen tuijottaa häntä samein silmin, työntää naamansa Aaronin kasvojen eteen, tökkää häntä kaksi kertaa sormella rintaan ja sanoo uhmakkaasti: ”Mä en lähe mihinkään”.

Aaron ei hätkähdä, vaan toistaa komentonsa laskien kätensä toisen vyökotelonsa päälle. ”En vittu lähe”, mies vastaa ja kääntyy nojamaan baaritiskiin.

Aaron avaa vyökotelonsa ja vetää puoliksi esiin mustan, kiiltävän Samsungin älypuhelimen. ”Okei. Mikä sun leveli on?”, Aaron kysyy mieheltä tiukkaan sävyyn.

Mies säpsähtää, suoristautuu ja vilkuilee silmäkulmastaan Aaronia. Ympärille alkaa kerääntyä katsojia.

”Mikä sinun levelisi on?”, Aaron kysyy kovemmalla äänellä painottaen jokaista sanaa erikseen.

Mies kaivaa puhelimensa esiin ja tuijottaa ruutua. ”Öh… Venaas… Kaksytviis”, mies vastaa.

Aaron nyökkää ja riisuu aurinkolasinsa. ”Hyvä yritys. Oikeasti sä olet korkeintaan kuustoista. Kuunteles tarkkaan. Mä oon kolmekasi ja mä evolvasin just mun Blastoisen. Sen CP on nyt 2245. Tällä mun kaverilla Veikolla on sopivasti hollilla Slowbro, 2350. Mitä sä haluaisit tehdä?”, Aaron kysyy katsoen miestä tiukasti silmiin.

Mies väistää Aaronin katsetta, vilkaisee ympärille kerääntyttä väkijoukkoa, katsoo puhelintaan ja mutisee hiljaa: ”No ehkä mä voisin ottaa taksin Juttutupaan, sieltä saa perkele parempaa viskiäkin”.

”Hyvä idea”, Aaron vastaa työntäen puhelimensa takaisin koteloon. ”Hämeentien varrella on muutama hyvä Pokestoppi, kannattaa tsekata ne matkalla”.

Pojat katsovat, kuinka mies noutaa takkinsa ja huojuu ulos marraskuiseen perjantai-iltaan. ”Paljosta vetoa, että tuo kaveri päätyy aamuyöstä ottamaan matsia grillijonossa, ja sillä on heittää peliin korkeintaan joku kusinen Hypno”, Veikko toteaa vakavana.

Loppuilta sujuu rauhallisissa merkeissä, ja puolenyön jälkeen viimeisetkin juhlivat saadaan saatettua ovista ulos. Veikko, Joel ja Aaron vetävät Makian mustia pilotteja niskaansa taksia odotellessaan. ”Huomenna on mantsankoe, pakko päästä nopeasti himaan vetään vähän unta palloon”, Joel toteaa haukotellen.

Vielä yksi kysymys, pojat. Mitä teillä on niissä toisissa vyökotelossa?

- Ai näissä? No pikalaturit tietysti.

Taksi tulee, ja väsynyt poikakolmikko asettuu takapenkille puhelimiansa räpläten. Ruutujen kelmeät valot valaisevat poikien väsyneitä kasvoja taksin kaartaessa ulos Teurastamon portista kohti Hakunilaa.

Aika velikultia.

#järjestyksenvalvonta #staffpoint #pokemongo #teurastamo #laphroaig