Kun halaat asiakastasi kerran, on peli menetty
- pahatuottaja
- Oct 5, 2016
- 1 min read
Hei, olen Paha tuottaja, ja olen halaaja.
Kaikki alkoi vuosia sitten ollessani nuori tapahtumakoordinaattori. Erään onnistuneen tapahtuman jälkeen jäin asiakkaan kanssa kahden tapahtumapaikalle.
Tiedättehän sen hetken? Tapahtuma on mennyt nappiin, vieraat ovat poistuneet, kroppa ja mieli alkavat rentoutua, hymyilyttää… Asiakas tulee kiittämään, hänen poskensa punoittavat - ja yhtäkkiä huomaat halaavasi häntä.
Se halaaminen tuntui hyvältä, tosi hyvältä. Siitä tuli tapa, ja pian aloin halata muitakin asiakkaita.
Huomasin kuitenkin, että halaajan elämä muuttuu nopeasti helvetilliseksi kärsimykseksi.
Pahinta on jatkuva epävarmuuden tunne.
Sillä kun halaat asiakasta kerran, on peli menetetty.
Siitä eteepäin joudut jokaisessa palaverissa ja tapaamisessa taistelemaan samojen ongelmien kanssa:
Haluaako asiakas yhä halata?
Tarjoaisinko varmuuden vuoksi ensin kättä, vai halaanko heti?
Halaanko asiakastani, jos palaverissa on myös muita osallistujia?
Halaanko poskipusujen kera vai ilman?
Kumpaa poskea pussataan ensin?
Yksi, kaksi vai kolme pusua?
Kuinka pitkään halauksen tulee kestää?
Entä projektiryhmän muut jäsenet, jotka ovat vain puolituttuja - halaanko heitäkin?
Halaavatko myös miehet toisiaan?
Loukaantuuko joku, jos en halaa häntä?
Loukkaantuko joku, jos halaan häntä?
Halaanko myös lähtiessä?
Pahinta on se, että tiedät asiakkaan ajattelevan samoja asioita, ja tiedät myös, että hän tietää sinun tietävän.
Palavereista tulee painajaismaisia koettelemuksia, joissa syntyy toinen toistaan nolompia tilanteita.
Mutta tunnelin päässä näkyy valoa.
Viime viikolla tapasin erään halaamani asiakkaan, ja hetken mielijohteesta tarjosin hänelle nyrkkiä sylini sijaan.
Kun hän töksäytti nyrkkinsä omaani vasten, näin suuren helpotuksen tunteen loistavan hänen kasvoiltaan.
Heitimme rennot fistbumbit myös muiden palaverin osallistujien kanssa, ja pitkästä aikaa pystyin keskittymään itse palaveriin halaamisongelmien sijaan.
Toivoa on, ystävät.
Comments